klassikko

Aisopos Faabelit

   Valitsin Aisopoksen Faabelit kirjan ajatellen sen olevan helppo lukea, suurehkosta sivumäärästä huolimatta sen sisältämien lyhyiden tarinoiden vuoksi. Myös kansien pirteä vihreä väri oli houkutteleva. Tästä motivoituneena aloitin lukemisen hyvillä mielin. Odotukseni osoittui kuitenkin vääräksi jo kymmenisen pientä tarinaa luettuani, sillä pieniä erilaisia tarinoita oli turhauttava lukea putkeen. Kirjasta ei saanut otetta, koska siinä ei ollut jatkuvaa juonta ja pysyviä hahmoja. Tosin kirjan lyhyistä eläimiin perustuvista hyvin opettavaisista tarinoista monet olivat itselleni jo lapsuudesta tuttuja ja ne saivat hymyn huulilleni niitä lukiessa. Näistä tutuista tarinoista muodostui pikkuhiljaa ainoa motivaatio kahlata kirja loppuun asti.
   Kerralla monen tarinan putkeen lukeminen kävi todella turhauttavaksi ja rankaksi, eikä niistä tarinoista jäänyt mieleen juuri mitään, motivaatio katosi siis jo aivan alkumetreillä kirjaa lukiessa. Päädyin pakon alla siis selailemaan läpi tarinan sieltä ja toisen täältä. Yksi tekstinpätkistä jäi tosin mieleeni, osittain sen vuoksi, että se oli ensimmäisten joukossa joita luin ja toisena syynä oli sen tuttu tarina. Tämä mieleen painunut tarina kertoo jäniksestä ja kilpikonnasta, jotka ottavat juoksukisan. Jänis on niin varma voitostaan, että päättää ottaa pienet nokoset ja tällä aikaa kilpikonna tekee kaikkensa ja kiirehtii maaliin. Kun jänis vihdoin herää uniltaan, on kilpikonna jo kerennyt maaliin ja voittanut kisan. Kirjan luettuani voisin väittää, ettei kirjasta ole kenellekään omaksi iltalukemiseksi, kun taas kirjan monet tarinat voisivat hyvin toimia lapsien iltasaduiksi, opettavaisuuden sekä lapsille mieleisten eläin aiheiden vuoksi!

puhdistus

Sofi Oksasen Puhdistus- kirja kertoo 1990-luvun vasta itsenäistyneestä Virosta ja tyhjentyvälle Viron maaseudulle jääneestä Aliidesta. Eräänä hämärtyvänä iltana Aliide huomaa pihaansa ilmestyneen tytön Zaran, joka pakenee miestään. Tytön tarinat muistuttavat Aliidea hänen omasta nuoruudestaan. 

Kirjan tarina on mielenkiintoinen, mutta kirja ei ala kovin jännittävästi, eikä alku sinällään herätä kiinnostusta lukea.

Kurssipalaute

En ole tyytyväinen kehittymiseeni kurssin aikana. Tietenkin kirjoittamisesta on aina hyötyä, mutta kurssin aikana kirjoittamieni tekstien teko ei helpottunut yhtään loppua kohden. Haasteellisin teksti oli varmaankin esseekirjoitelma. Mielestäni kurssin toimintatapa, eli kaikkien tuntien käyttö itsenäisesti tekstien blogiin kirjoittamiseen oli toimiva, paitsi tietenkin heikommalla kirjoittajalla, kuten minulla, olisi ehkä tarvetta henkilökohtaiseen ohjaukseen ja sellaisen avulla olisi saanut ehkä enemmän irti tästä kurssista. Joidenkin tekstien kohdalla tuntui, että aika loppui kesken. Tehtävätyypit olivat sopivan erilaisia ja monipuolisia, mutta jossain vaiheessa kurssia tunsin hukkuvani tehtäviin, eikä aikaa ollut riittävästi kaikkiin tehtäviin kunnolla paneutumiseen.

Tumman veden päällä

Elokuva-arvostelu

Tumman veden päällä on Peter Franzénin ohjaama, hänen omaan romaaniinsa perustuva synkkä draama 1970-luvun Keminmaalla asuvasta perheestä. Elokuvan pääroolissa on Olavi Angervo, joka näyttelee seitsemän vuotiasta, koulun alkuun valmistautuvaa Peteä, joka asuu äitinsä, siskonsa ja isäpuolensa kanssa. He ovat hyvin onnellisen oloinen ja paljon yhdessä aikaa viettävä perhe.

Peten isä on selvinpäin unelma isä, hyvä poliisi ja helposti rakastettava mies. Alkoholin vaikutuksen alaisena hän muuttuu aivan eri ihmiseksi. Vaikka hän onkin väkivaltainen humalassa, hän silti rakastaa lapsia ja heidän äitiään suunnattomasti. Peten biologinen isä Keke yrittää myös pysyä kuvioissa mukana ja viettää satunnaisesti aikaa poikansa kanssa. Keke on Helsingistä ja puhuu stadinslangia, josta pojan on vaikea ajoittain pysyä perillä. Pete ei tunne oloaan ollenkaan kotoisaksi Keken seurassa.  Peten isä ei tietenkään hyväksy Keken tapaamisia ja kostaa ne pojan äidille, niin kuin kaiken muunkin.

Pikkuhiljaa Pete alkaa ymmärtää, ettei heidän perhe-elämänsä olekaan pelkkää ruusuilla tanssia. Päivisin kaikki on normaalisti ja kaikki ovat iloisia, mutta öisin hän heräilee omituisiin ääniin ja huomaa äidillä mustelmia seuraavina päivinä. Yhtäkkiä isä katoaa johonkin ja mummo ja pappa huolehtivat lapsista. Isovanhempien luona kyläillään yhä useammin ja aina kotiin palatessa isä odottaa lahjojen kanssa. Isä pyytelee anteeksi tekosiaan, eikä äitikään osaa olla vihainen pitkiä aikoja. Keken kuvioissa pyöriminen ei ainakaan paranna tilannetta ja eräänä yönä Pete herääkin hentoon koputukseen ikkunan takaa. Siellä on äiti vähissä vaatteissa, ulos lukittuna. Sisälle päästyään äiti käskee lasten pakata tavarat, taas lähdetään mummolle.

Tuohon aikaan tuollainen perhe-elämä oli varmasti yleistä ja niin sanotusti normaalia. Nykypäivänäkin tuollaista tapahtuu, mutta kynnys ilmoittaa väkivallasta viranomaisille on madaltunut huomattavasti, joten tapaukset ovat varmasti vähentynyt. Tarina on Peter Franzénin omiin kokemuksiin ja lapsuuteen perustuva, mikä tekee elokuvasta jollakin tapaa entistä liikuttavamman. Varsinkin vähän herkemmälle katsojalle tulee todennäköisesti tippa linssiin useampaankin otteeseen, kun taas sellaiselle joka on lapsuudessaan kokenut samankaltaista, elokuva voi olla hyvin raskasta katsottavaa. Elokuva sai minut pohtimaan alkoholin käyttöä ja sen vaikutusta ympärillä oleviin ihmisiin. Elokuva sai minut pohtimaan myös rakkauden voimaa ja sokeutta. Peten äiti antoi niin kauan anteeksi miehelleen tämän väkivaltaisen käytöksen, kunnes väkivalta kohdistui myös lapsiin.

4. esseekirjoitelma

Hyödyllistä tietoa Suomeen muuttaville

Harmillista, mutta totta on se, että suomalaiset ovat hiljaisia ja omissa oloissaan viihtyviä, joka voi ulkomaalaisen silmiin vaikuttaa aluksi jopa epäkohteliaalta. Suomalaiset pyrkivät pitämään aikatauluista ja säännöistä kiinni tunnollisesti.

Toisin kuin joissain kulttuureissa, suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan kuuntelemisen taitoa ja toisen lauseiden keskeyttäminen on hyvin epäkohteliasta. Muita keskusteluihin liittyviä kohteliaisuuden normeja ovat muun muassa silmiin katsominen ja asioiden pyytäminen kysymyksin. Suomen kielessä sinuttelu on normaalia ja vain vanhempia ihmisiä on kohteliasta teititellä, joka voi poiketa paljon monesta kulttuurista. Suomalaisessa kulttuurissa kasvaneet vierastavat helposti kosketusta. Tavatessa kädestä tervehtiminen riittää, halaaminen tai suukottelu ei ole yleistä.

Suomessa vallitseva vuodenaika vaikuttaa suuresti liikenteeseen, talvisin teiden ollessa liukkaita ja valoisan ajan ollessa lyhyimmillään täytyy liikenteessä olla erityisen varovainen. Suomessa on suuremmilla kaupunkialueilla toimiva ja monipuolinen julkinen liikenne. Myös kevyenliikenteenväylät ovat hyviä, usein jaettu kahteen osaan, toinen jalankulkijoille ja toinen pyöräilijöille. Pyöräillessä täytyy käyttää kypärää ja pyörässä täytyy olla heijastin ja etuvalo.

Kaupungeissakin on paljon viheralueita, sillä suomalaiset arvostavat luontoa ja pitävät huolta siitä. Roskaaminen on hyvin epäkohteliasta ja siksi roskakoreja on kaikkialla. Suomen jokamiehen oikeus tarkoittaa että luonnosta saa jokainen nauttia, kunhan ei sitä vahingoita. Marjastaminen, sienestäminen, uiminen ja veneileminen ovat sallittuja lähes kaikilla alueilla, lukuun ottamatta piha- ja viljelyalueita. Ulkomaalaisen kannattaa myös muistaa varmistaa marjoja tai sieniä kerätessään niiden syömäkelpoisuus, sillä niitä löytyy monia myrkyllisiä lajikkeita.

 Lemmikkieläimet, esimerkiksi kissat ja koirat ovat suosittuja perheenjäseniä suomalaisissa perheissä. Suomen lain mukaan koira on pidettävä hihnalla ulkona ja koiran ulosteet on siivottava. Suomessa huolehditaan myös eläinten oikeuksista, omistajan velvollisuus on huolehtia eläimen terveydestä.

Suomalaisten keskuudessa omistusasunnot ovat suositumpia kuin vuokra-asunnot. Yleensä jokaisesta kodista löytyy keittiö, olohuone ja makuuhuone. Tavanomaista on, että perheen lapsilla on omat huoneet. Onnekkailla on asunnossaan oma sauna.

Suomalaiseen ruokaan on varmaankin helpompi totutella, kuin monen muun maan ruokiin. Suomalainen ruoka ei nimittäin ole mausteista. Useimmat jälkiruuat kootaan Suomen luonnon antimista, kuten marjoista. Kotiruoka on suosittua, mutta onneksi myös ravintoloissa ruokailu on lisääntynyt.

Mielikuva Suomesta näiden tietojen pohjalta on aika todenmukainen ja auttaa varmasti maahanmuuttajaa sopeutumaan ja tulemaan toimeen suomalaisten kanssa jo alku metreistä lähtien.

Essee

- 4-5 sivua pitkä, tutkielmaa vapaamuotoisempi kirjoitelma

- esseetyypit

• subjektiivinen essee, melko vapaamuotoinen, mielipiteet esillä
• tutkielma essee, objektiivinen suhtautuminen

- esseen rakenteeseen kuuluu

• alku, jossa esitetään jokin ongelma/ajatus aiheesta
• keskikohta, jossa aihetta käsitellään

• loppu, jossa alussa esitetty ongelma ratkaistaan/alun ajatuksesta tehdään johtopäätös

Lähtee: webcgi.oulu.fi & lyseo.org

3. tekstitaitovastaus

Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, ymmärrät muita (Tiede 8/2012)

Romaanien ja novellien lukeminen vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen sosiaalisissa tilanteissa. Tietotekstit eivät kehitä ihmistä sosiaalisia tilanteita varten samalla tavoin, kuin fiktiokirjallisuus. Tarinoiden päähenkilöihin samaistuminen voi kasvattaa suvaitsevaisuutta. Esimerkiksi jos päähenkilö on erilainen, seksuaalisen suuntautumisen tai ihonvärin kannalta ja lukijan annetaan ensin samaistua tähän henkilöön, ennen kuin erilaisuus paljastuu, lukijan suvaitsevaisuus voi kasvaa kun hän huomaa, ettei ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen vaikuta ihmiseen samalla tavoin kuin lukijan tuntemissa stereotypioissa.
Lukemisella on monia positiivisia vaikutuksia. Tieteellisesti on todistettu, että lukeminen vähentää stressiä. Stressin vähentämiseen lyhyt lukuhetki on yhtä toimiva, kuin saman pituinen oman lempiohjelman parissa vietetty hetki. Lukiessa myös sanavarasto kehittyy, sillä puhekieli ei ole ollenkaan niin rikasta, kuin kirjoitettu kieli.
5500 vuotta sitten, näkö- ja kuuloaistien ja puhe- ja ajattelukyvyn yhteistyönä kehittyi lukutaito. Lukea voi monin tavoin, muun muassa joko vain "pintalukea" tai paneutua oikeasti lukemiseen. Paneutuessa lukemiseen lukija erittelee ja pohdiskelee lukemaansa verraten sitä tietoihinsa, toisin kuin pintalukija joka vain vastaanottaa tekstin eikä työstä sitä itse ollenkaan.